Paastiin tanne vaihderikkaan matkan jalkeen Koh Changilta. Minibus nouto oli puoli tuntia myohassa (Thaimaalaista tasmallisyytta). No auto oli 15 vuotta vanha ja parhaat paivansa nahnyt. Mutta kuski sai pelin kumminkin kulkemaan. Paikallinen Raikkonen tarjosi meille vauhtia ja vaarallisia tilanteita satamaan saakka. Yritti ilmeisesti kuroa aikaa kiinni:)
Lauttamatka kesti n tunnin, jonka jalkeen matka jatkui samaan tahtiin kaasua auki jarru kiinni! Kiinnitimme huomion, kun kuski ajeli itaan ja mehan olimme matkalla lanteen. No sita emme alkaneet kyseenalaistamaan. Saavuimme pian Laem Ngopin satamaan mista menimme Koh Makille. Kuski pysahtyi jonkun paikallisen matkatoimiston pihalle, johonka meidat kaskettiin nousemaan autosta laukkuineen. No hetken kuluttua meille kerrottiin etta toinen auto tulee hetken kuluttua. Paikallinen hetki n. 45 min.
Sitten pihaan kaahasi uudenkarhea ilmastoitu minibussi johonka vain me kaksi nousimme. Tama kuski olikin ajotyyliltaan onneksi maltillisempi. Siina matka jatkui kuunnellen paikallista poppia ja kuski olikin panostanut hifivehkeisiinsa.
Matkan puolessa valissa Chantaburissa kuski pysahtyi ja kertoi, etta pieni hetki. Onneksi nyt ei joutunut odottelemaan muutamaa minuuttia pitempaan, kun kyytiin saapui paikallinen nainen. Kuski naytti olevan innoissaan tulokkaasta, kun katse oli aluksi enemman hanessa kuin tiessa:) Vihdoin saavuimme sitten Ban Phe satamaan, jossa kuski kyseli ja etsi matkatoimiston mista saimme lauttaliput.
Matkatoimistosta lahti nuori poika meita viemaan sataman lippuluukun kautta laivaan. Laiva olikin sopivasti lahdossa ja matka jatkui...
Laiva oli niin taynna ihmisia, suurimmaksi osaksi paikallisia, etta emme mahtuneet istumaan muualle kuin kannelle tavaroiden sekaan. Siina helteessa sitten istuskeltiin ja todettiin etta rupeaa tulemaan huono olo. Teimme virheen matkan aikana, kun emme nauttineet matkan aikana nestetta riittavasti. Ajattelimme etta kun vessa voi olla kortilla matkan aikana, niin juodaan maltillisesti. Matka jatkui tuskastellen huonoa oloa ja kuumuutta. Sitten ennen Koh Sametin satamaa Nina sanoi, etta rupeaa pyorryttamaan ja saman tien filmi meni poikki. Saikahdys oli suuri ja ihmiset tulivat auttamaan vesipulloineen, menthol suihkeineen ja mita kummallisimpiin purkkeihin. Virkoaminen onneksi tapahtui pian ja paastiin laivasta ulos. Taman jalkeen molemmat oksentelivat. Paikallisilla oli varmaan ihmettelemista:) Onneksi 7eleven kauppa oli vieressa josta haimme urheilujuomaa ja vetta. Aikamme puuskuteltua satamassa otimme lavataksin ja suuntasimme Ao Wongduaniin. Hienon rantabungalowin saatuamme kavimme suihkussa jatkoimme nestetasapainon tankkausta ja paivaunet alkuillan ratoksi. Iltaruokailun jalkeen totesimme raskaan paivan jalkeen menevamme nukkumaan. Meitsilla alkoi sitten yon aikana ripuli mita on jatkunut tanakin paivana. Mutta olemme olleet rannalla ja nautiskelleet lomapaivasta tihennetyilla vessakerroilla:)
Olo on menossa koko ajan parempaan suuntaan ja huomenna suuntaamme varmaankin saaren pohjoisosassa sijaitsevaan Hat Saikaew Beachille.
Lauttamatka kesti n tunnin, jonka jalkeen matka jatkui samaan tahtiin kaasua auki jarru kiinni! Kiinnitimme huomion, kun kuski ajeli itaan ja mehan olimme matkalla lanteen. No sita emme alkaneet kyseenalaistamaan. Saavuimme pian Laem Ngopin satamaan mista menimme Koh Makille. Kuski pysahtyi jonkun paikallisen matkatoimiston pihalle, johonka meidat kaskettiin nousemaan autosta laukkuineen. No hetken kuluttua meille kerrottiin etta toinen auto tulee hetken kuluttua. Paikallinen hetki n. 45 min.
Sitten pihaan kaahasi uudenkarhea ilmastoitu minibussi johonka vain me kaksi nousimme. Tama kuski olikin ajotyyliltaan onneksi maltillisempi. Siina matka jatkui kuunnellen paikallista poppia ja kuski olikin panostanut hifivehkeisiinsa.
Matkan puolessa valissa Chantaburissa kuski pysahtyi ja kertoi, etta pieni hetki. Onneksi nyt ei joutunut odottelemaan muutamaa minuuttia pitempaan, kun kyytiin saapui paikallinen nainen. Kuski naytti olevan innoissaan tulokkaasta, kun katse oli aluksi enemman hanessa kuin tiessa:) Vihdoin saavuimme sitten Ban Phe satamaan, jossa kuski kyseli ja etsi matkatoimiston mista saimme lauttaliput.
Matkatoimistosta lahti nuori poika meita viemaan sataman lippuluukun kautta laivaan. Laiva olikin sopivasti lahdossa ja matka jatkui...
Laiva oli niin taynna ihmisia, suurimmaksi osaksi paikallisia, etta emme mahtuneet istumaan muualle kuin kannelle tavaroiden sekaan. Siina helteessa sitten istuskeltiin ja todettiin etta rupeaa tulemaan huono olo. Teimme virheen matkan aikana, kun emme nauttineet matkan aikana nestetta riittavasti. Ajattelimme etta kun vessa voi olla kortilla matkan aikana, niin juodaan maltillisesti. Matka jatkui tuskastellen huonoa oloa ja kuumuutta. Sitten ennen Koh Sametin satamaa Nina sanoi, etta rupeaa pyorryttamaan ja saman tien filmi meni poikki. Saikahdys oli suuri ja ihmiset tulivat auttamaan vesipulloineen, menthol suihkeineen ja mita kummallisimpiin purkkeihin. Virkoaminen onneksi tapahtui pian ja paastiin laivasta ulos. Taman jalkeen molemmat oksentelivat. Paikallisilla oli varmaan ihmettelemista:) Onneksi 7eleven kauppa oli vieressa josta haimme urheilujuomaa ja vetta. Aikamme puuskuteltua satamassa otimme lavataksin ja suuntasimme Ao Wongduaniin. Hienon rantabungalowin saatuamme kavimme suihkussa jatkoimme nestetasapainon tankkausta ja paivaunet alkuillan ratoksi. Iltaruokailun jalkeen totesimme raskaan paivan jalkeen menevamme nukkumaan. Meitsilla alkoi sitten yon aikana ripuli mita on jatkunut tanakin paivana. Mutta olemme olleet rannalla ja nautiskelleet lomapaivasta tihennetyilla vessakerroilla:)
Olo on menossa koko ajan parempaan suuntaan ja huomenna suuntaamme varmaankin saaren pohjoisosassa sijaitsevaan Hat Saikaew Beachille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti